Ratsastuskuulumisia!

Siitä onkin tosi pitkä aika kun viimeksi kirjoitin ihan tavallista ratsastuspostausta, joten nyt olisi sellainen tiedossa. Meidän treenit eivät tosiaankaan ole viime aikoina olleet kovinkaan onnistuneita. Tuo vanha suoraan ratsastamisen ongelma on salakavalasti tullut takaisin. Ongelma on nykyään se että istun aina välillä  hiukan vinossa, ja menetän kontrollin Bambin ulkolapaan, ja Bambi lähtee puskemaan lapa edellä keskelle kenttää. On siis sanomattakin selvää että treenit ovat painottuneet oikeastaan pelkästään suoraan ratsastamiseen. Ongelma ei ole yhtä paha kuin viime kesänä, ja nykyään saan kuitenkin ratsastettua monta kierrosta putkeen suoraan eteenpäin. Viime kesänä saattoi olla tunteja jolloin mentiin enemmän vinossa kuin suoraan, mutta nykyään mennään kyllä enimmäkseen suoraan eteenpäin.

 Minun täytyy vain oppia reagoimaan pohkeella ja istunnalla  heti jos huomaan että istun vinossa, niin että emme päädy keskelle kenttää. Ongelma on kuitenkin se että alan useasti tekemään ihan turhia ja huonoja asioita, kun yritän epätoivoisesti istua suorassa ja pitää Bambin uralla. Olen varmaankin epäonnistunut niin monta kertaa ratsastustunneilla näiden kolmen vuoden aikana( niin kuin varmasti jokainen ratsastaja on), etten enää viitsi ajatella niitä epäonnistumisina, vaan yritän parhaani mukaan ajatella että omista virheistään oppii eniten, ja kaikki epäonnistuneet kerrat tuovat ovat loppujen lopuksi lisää kokemusta.Ei muuta kun treeniä, treeniä, ja vielä vähän lisää treeniä, ei ne ongelmat muulla tavalla korjaannu.

 Viime aikoina olemme olleet pari kertaa maastossa, ja kummatkin kerrat sujuivat oikein mukavasti ja rennosti.  Maanantaina oli tullut sen verran lunta tänne eteläänkin, että sitä oli edes nimeksi, ja me teimme tietenkin oikein pitkän käyntimaaston. Bambi käyttäytyi oikein nätisti koko ajan, mitä nyt välillä olisi tehnyt mieli haukata ohuen lumipeitteen alla olevia ruohotupsuja;).

Maaston jälkeen veimme hevoset kentälle irtojuoksutettaviksi, ja aikamoisia loikkia Bambi ja Mirella taas esittivät. Ikävä kyllä en saanut kun  pari edes jokseenkin  onnistunutta otosta ,ennen kun kamerani akku sanoi itsensä irti. On se sitten ihme että sen piti sanoa itsensä irti juuri sen yhden ainoan kerran, kun minulla ei ollut puhelinta mukanani. Maastossakin yritin kuvata Go pro kameralla videota, mutta sekin sanoi  sopimuksensa irti. Onneksi minulla oli sentään uskollinen hovikuvaajani(eli äitini) mukana tallilla, joten sain kuitenkin maastosta pari hyvää kuvaa.